maanantai 19. marraskuuta 2012

Ympäristön vaikutusta ja yhteisöllisyyttä



Aloitin kirjoittamisen samaan aikaan kuin katselen televisiosta suoraa A-Talk lähetystä Talvivaaran esiin tulleista ympäristöongelmista. Ajatukset harhailevat sujuvasti seuratoiminnan ja ympäristöasioiden välillä. Niille jotka eivät satu tietämään oma siviilityöni kulkee käsi kädessä ympäristöasioiden ja niiden hallinnan ympärillä liiketoimintaa unohtamatta. Samaistunko tässä keskustelussa liiketoimintaa suorittavaan yritykseen..kansalaisliikettä edustavaan aktivistiin..valtiohallintoa edustavaan ministeriin vai luonnonsuojeluliikkeen edustajaan? Niin tai mediankin aktiivisen osallistumiseen keskustelussa? Kaikki mielenkiintoisesti myös joukkueemme syksyyn linkittyviä asioita, noin kuvainnollisesti. Silmiinpistävää on osapuolten eri näkökannat, mutta väittäisin kaikkien kuitenkin tähtäävän yhteisen päämäärään. Siis yhteistyö, tuo avainsana, joka saa minut siirtämään ajatukseni (ohjelmakin loppui) seuratoimintaamme.

Kuinka lähestyisin ja yhdistäisin nyt päässäni nämä kaksi asiaa, joihin tuossa alussa viittasin, siis seuratyö ja ympäristöasiat.

Heitän itselleni kysymyksen mikä on liigajoukkueemme ympäristövaikutus? Ei ehkä ole syytä ryhtyä tekemään ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, koska suhteellisen matalan rasvaprosentin omaavista edustusjoukkueen pelaajista ei negatiivisimmillakaan arvioinnilla saa laskettua riittävää tonnimäärää, jotta kyseinen menettely olisi lain mukaan tarpeellista.

Mutta se vaikutus, miten sitä mitataan liigaotteluiden tai seuratoiminnan osalta? Isänpäiväthän olivat juuri, elikkä olemme ainakin saaneet aikaan muutaman isän liikkumaan ja varsin rivakasti tuolla pelikentällä ja äidit ja lapset ovat tietenkin innoissaan. Pikainen laskenta kentällisissä paljastaa viisi isää, kun vanha konkari Ketonenkin on nyt mukana. Voihan niitä isiä noissa kentällisissä olla enemmänkin, mutta he eivät itse välttämättä sitä tiedä tai heille ei ole kerrottu. Taustajoukkojen osalta isä% lieneekin jo lähellä 100 joten ensimmäinen ympäristövaikutus on havaittu: isät liikkuvat tai tekevät merkittävää taustatyötä että ne isät siellä kentällä liikkuisivat, tai saavat mahdollisuuden liikkua ja joskus vaikka tehdä maalinkin. Äidithän kyllä tekevät varmasti aina enemmän ja olen samaa mieltä heidän kanssaan mutta palataan siihen keväällä toukokuussa..

Nyt kun vaikutusten vauhtiin on päästy niin vaikutus yleisöön ja sen määrään on tietenkin myös
silmiinpistävä. Jotkut viisaat ovat sanoneet ihmisen mielessä usein olevan hakea kokemuksia sieltä missä jollakin muulla asiat menevät kurjasti tai jopa kun he suorastaan rämpivät omassa kurjuudessaan tai saamattomuudessaan. Lieneekö tarve tuntea itsensä paremmaksi vai mikähän se on. Minä en kyllä tuohon usko. Minusta nuo kasvaneet katsojaluvut (jotka ovat todellisia) kertovat myös onnistumisesta, viimekauden ka 355 ja nyt 438 katsojaa keskimäärin kotiotteluissa. Toinen ympäristövaikutus: yleisömme on lähtenyt liikkeelle kannustamaan perinteikkäistä seuraamme parempiin suorituksiin, hienoa!

Voisin loppuyön etsiä ja löytää näitä vaikutuksia enemmänkin, listaan niistä vielä muutaman: yleisön keskittämisen samaan katsomoon, uudet nettisivut, jotka tällä välin ovatkin jo putkahtaneet esille ja jotka kehittyvät edelleen, keskustelun lisääntyminen seuramme ympärillä, taustajoukkojen lisääntyminen ja sitä kautta myös yhteistyön kasvaminen.

Tiedän, että toinen Moilasen veljeksistä, vai onkos teitä enemmänkin, (kysykää isältänne) siis se joka tuottaa vain alle 10 sanaa sekunnissa on nyt otettu kun ympäristöasiatkin otin esille. Se toinen saa nyt vaan luvan tyytyä kapteenina olemaan ylpeä omasta joukkuestaan.

Niin ja lopuksi lukekaas tää, joku saattaa tunnistaa siinä tunnetun runon, minä en sitä keksinyt:

Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt
oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyynelees
itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

..meillä seurassa ja joukkueessahan asiat hoidetaan aivan eri tavalla. Kolmoskentän sentterilläkin on aina kaksi vierellä..ai yksin muka. Valmentajalla niin uusilla kuin poisjääneillä on pari muutakin siinä mukana ringissä ja kaverit aina mukana. Pakkipari?... muka yksin miksi se on sitten pari. Maalivahti..toinen vilkuttelee penkiltä. Joskus jopa jäähypenkille tekee pelikaverin mieli mennä seuraksi, siitä ei kyllä aina ihan hyvää seuraa. Ei kukaan ole yksin. Ainoa asia joka joskus valittaa yksinäisyyttään on joku Euro, en tiedä kun en ole häntä kovin usein nähnyt, mutta hänellekin olemme jo ryhtyneet kavereita etsimään. Palataan siihenkin ehkä seuraavassa osassa ja toivon myös kärsivällisyyttä Häntä kaipaaville.

Toivotan upealle joukkueelle, taustajoukoille, yleisölle ja yhteistyökumppaneillemme elämyksellistä loppukautta! Me olemme yhdessä hyviä myös huonompina hetkinä.

Pentti Gröhn

Josba ry puheenjohtaja

3 kommenttia:

  1. Vähän pettynyt olen joukkueen ja valmennuksen esityksiin tällä kaudella kentällä ja siten taustatkin ehkä epäonnistuneet tähän asti. Tämä vasta kauden puolivälin analyysini.

    VastaaPoista
  2. Kuten puheenjohtajakin muistutti, ei näissä kuvioissa yksin voiteta - tai hävitä!
    Ideoita kehiin, ihmisiä framille, rohkeasti esiin. Kiitos!
    -Sisko-

    VastaaPoista
  3. Tuolla karjalaisen-blogissa oli toimittajalta vinkkejä. Onko niitä toteutettu/mietitty seurassa?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.