Salibandy on paska laji

Tällainen ajatus hiipii varmasti monen pelaajan, valmentajan ja fanin mieleen ajoittain. Surkeasti menneet reenit, pitkä voitottomien otteluiden putki, aikaa vievä harrastus, josta ei saa arvoistaan rahallista korvausta. Syitä on yhtä paljon kuin on ihmisiä ja persoonallisuuksia.

Tällaiset ajatukset ovat aivan normaaleja, jos ne osaa käsitellä oikein. Monesti riittää kylmä pyöräilymatka kotiin, lämmin suihku ja sohva. Joskus ajatus ei vain lähde päästä pois millään. Ajatus pyörii mielessä heti herättyään seuraavana päivänä. Ajatusta kelailee pitkin päivää, etsii syyllisiä, syyttelee muita aluksi. Harvoin näkee itseään syyllisenä. Illalla olisi reenit ja motivaatiotaso näyttää nollaa. Kamat kasaan ja raahautuminen hallille. Kaikkien naamat näyttää liian tutuilta, joku virnuilee ärsyttävästi, toinen kertoo puujalkavitsejä, kolmas kehuu naisseikkailuillansa. Ajatus valtaa taas mielen ja muhii siellä koko pitkän reenisession. Reenit menevät taas aivan penkin alle. Metrin maasyöttö menee metrin huti, pallo ei tottele niinkuin se yleensä tekee, vedot suuntautuu maalivahtia napaan tai reilusti ohi maalin. Joku sattuu tönäisemään sääntöjen rajamailla, olet valmis lyömään kirvesiskulla parasta joukkuekaveriasi, mutta saat viime hetkellä mielesi muuttamaan teon sanoiksi. Pakkaat kamasi ja poljet kylmään marraskuuhun.

Päätät irtaantua salibandysta neljäksi seuraavaksi päiväksi. Teet jotain ihan muuta. Et tapaa joukkuekavereitasi. Soitat vanhalle koulukaverillesi, lähdette oluelle ja puhutte niitä näitä.

Ajatus alkaa kadota päästäsi. Neljä päivää teki ihmeen. Hikiset tossut tuoksuukin ihan hyvälle, maila tuntuu taas tutun hyvälle, joukkuekavereita on kiva nähdä ja virnuilet heille takaisin, naurat puujalkavitseille ja kerrot omista naisseikkailuista. Salibandy onkin taas kiva laji.

Kaikkeen on yleensä ratkaisu. Onko se sitten huili lajista, suihku ja sohva, kriisipalaveri joukkueen kesken, uran lopettaminen vai negatiivisen kääntäminen positiiviseksi. Tärkeää on kuitenkin muistaa että kaikki on vain peliä.

Suosittelisinkin lääkkeeksi ekskursiota omaan mieleen ja etsimään sieltä kadotettua lapsenomaisuutta.

T: Punainen Paroni