Ensimmäinen liigaotteluni.

Olin 16-vuotias poikanen silloin. Olin Juuri edellisenä kesänä noussut edustusjoukkueeseen. Ensimmäinen oikeasti kova treenikesä oli takana ja kunto oli hyvä. 

Istuin bussissa menossa kohti Helsinkiä ja tarkemmin Tikkurilan Urheilutaloa, 

jossa vastaan asettui Ac Haki. 

Bussissa istuin takapenkeillä, koska ne olivat ainoat paikat, jotka bussissa oli tarjolla. 

Josban perinteenä bussimatkoilla on ollut jo kauan tietynlainen nokkimisjärjestys, koskien istumapaikkoja. Kokeneimmat pelaajat saavat valita paikkansa ensin ja ”rookieille” jää sitten ne paikat mitkä jäävät jäljelle. Vieressäni takapenkillä istui myös toinen ”rookie” veljeni Arttu. 

Se oli meidän molempien neitsytmatka Josban bussin kyydissä. 

Nyt hieman vanhempana ja kokeneempana ajatus siitä, 

että sain tehdän tuon matkan veljeni kanssa, tuntuu hyvälle.

Jos minulta joskus on kysytty kysymys, että ”jännittääkö” 

niin nyt se kysyttiin joka toinen minuutti eri pelaajien toimesta. 

Kovana poikana yritin aina vastata mahdollisimman coolisti, että ei jännitä, mutta totuus oli toinen. Vatsassani oli koko bussimatkan ajan perhosia enemmän, kuin sinne mahtuikaan.

Hallille saavuttuamme kuitenkin jännitys ehkä hieman kaikkosi. Samat rutiinit kuin junioreidenkin peleissä helpotti oloa. Ja pian olikin jo aika aloittaa pallollinen lämmittely ennen peliä. oli hienoa olla siellä mukana, kun olin jo pikkupojasta asti haaveillut pelaamisesta ko. joukkueessa. Joukkueessa oli mukana isosti ihailemiani pelaajia kuten esim. Esa Jussila ja Otto Moilanen.

Juuri ennen pelin alkua valmentajamme Antti Ruokonen kysyi minulta, että ”joko nyt jännittää” 

Ja lopulta annoin totuuden laulaa ja taisin tokaista siihen, 

että ”eipä oo tainnu koskaan ennen mikään jännittää näin paljoa.” 

Ruokonen nauroi päin naamaa ja tokaisi, 

että ”ei tarvitse kuitenkaan kakkia housuun, se on sama laji täälläkin.”

Pelistä en juuri mitään muista. 

Yhdessä vaiheessa meidän kenttä sai vaparin ja pallo jostain syystä tuli minulle lapaan. 

Lauoin minkä mailasta lähti ja olin varma, että nyt menee maaliin. Ei mennyt. Harmitti. 

Voitettiin peli muistaakseni jatkoajalla. 

Olihan se kiva aloittaa liigaura voitolla, vaikkakin taisin jossain kohtaa peliä penkille joutua.

Tsemppiä tulevaisuudessa kaikille ensimmäisen liigaottelun pelaaville pelaajille! 

Kyllä se jännittää ja on uusi tilanne, mutta olkaa oma itsenne! 

Älkää pyydelkö anteeksi. Olkaa nöyriä, mutta älkää nöyristelkö

#9 Perttu Puska