Valmentaminen

HouHou. Ensimmäinen blogikirjoitukseni käsittelee valmentamista, katsotaan tämän jälkeen saanko vielä jatkaa bloggailua. Yritän jollain tapaa avata mitä valmentaminen on, mitä kannattaa ottaa huomioon sekä jaan vähän omia kokemuksiani ja tipsejä aloittevalle, miksei myös kokeneelle valmentajalle. Jos jaksat lukea blogin alusta loppuun asti pitämättä taukoa, olet todellinen lajiniilo!

Valmentaminen on laaja käsite. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa valmentaa, toinen tyyli sopii toiselle paremmin ja muokkautuu myös pelaajiston mukaan. Kun mietitään asiaa yksinkertaisesti, niin valmentaminenhan on ihmisjohtamista ja vuorovaikutusta. Valmentajan, etenkin päävalmentajan tulee osata hyvät johtamis -sekä sosiaaliset taidot. Taktiset taidot yms. fläppitaulupiirrokset eivät ole mitään, jos et omaa kahta edellä mainittua asiaa, se on fakta. Joillekkin johtaminen ja sosiaalisuus on luonnollista ja helppoa, toisille voi tuottaa haasteita tehdä ratkaisuja tiukassa paikassa ja vetää suurta ryhmää perässä. Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi olla synnynäinen johtaja, tottakai sitäkin osa-aluetta voi kehittää.. ja pitääkin. Mielestäni kakkosvalmentajan ei tarvitse olla mikään suuri johtaja, hän voi olla se ”taktinen nero”, joka toimii päävalmentajan oikeana kätenä. Yleensä joukkueessa onkin valmennus roolitettu juuri näin, Päävalmentaja = ihmisjohtaja, kakkoskoutsi = taktinen yms. jokin tietty osa-alue, fysiikkavalmentaja, mv-valmentaja yms. Mutta se, että valmennustiimissä on selkeä roolitus, helpottaa tekemistä huomattavasti.

Kettusen Peten vetämällä junnukoutsi 1-tason kurssilla kysyttiin, mitä valmentaminen on? Vastaus oli: pelaajien kehittämistä. Tottahan se on, mutta tässä kohtaa Minä, innokkaana ja nuorena valmentajana, (jolla on suuri pätemisen tarve) nostin käteni pystyyn ja vastasin: Itsensä kehittämistä! Tässä kohtaa päät kääntyivät epäilevästi suuntaani ja takaisin Peteen, odottaen mitä hän vastaa.. En muista tarkalleen mitä Pete vastasi, mutta suurinpiirtein olin kai oikeassa. Omasta mielestäni olin 100% oikeassa, kyllähän tässä hommassa myös itseään kehitetään. Kun valmennat, sinulla kehittyy johtamis -ja vuorovaikutustaidot, voit kehittää myös taktisia taitojasi yms. Minulle valmentaminen on antanut enemmän kuin ottanut, vaikka välillä (yleensä vaikeina aikoina) tuntuukin homma olevan toisinpäin.

”Minä olen entinen liiga -sekä maajoukkuetason pelaaja, olen käynyt kaikki valmennuskurssit jne..” Tämän lauseen olen kuullut useasti, mutta tekeekö se silti sinusta hyvää valmentajaa!? Vastaus on: EI. Tottakai on eduksi, että olet pelannut itse ja näin pystyt samaistumaan pelaajan saappaisiin, mutta edelleenkin tässä kohtaa tullaan sosiaaliseen osaamiseen. Toinen pointti on myös, mitä oikeasti ymmärrät lajista? Pelaajana sinulla oli joku, joka käski tehdä niin, teit niin. Ymmärsitkö oikeasti lajista? Ymmärsitkö miksi näin tehtiin? Kuten sanoin aiemmin, on olemassa erilaisia valmentajia. Jotkut näkevät erilailla pelin kuin toiset, toiset ajattelevat eri tavalla. Esim. Katsotaan vastustajan karvausta, toinen näkee siinä W-karvauksen, toinen 1-2-2. Tämän takia on hyvä, että valmentajatiimi koostuu samalla-tavalla-lajista-ajattelevista henkilöistä, ripaus erilaista näkökulmaa ei tietenkään ole huono, päinvastoin jopa se tekee tiimin paremmaksi! Minun filosofiani lajista kuuluu näin: Saat syötön vasemmalta, mitä teet? Noh, syötät oikealle! Yksinkertaista, eikö totta? Näin minä ajattelen lajista, ei tää mitään rakettitiedettä ole. (Tässä vaiheessa saa nauraa..) Kuten sanoin, jokaisella on omanlaisensa näkemys, ei ole oikeaa tai väärää. Esimerkkinä vielä tämä niin kutsuttu W-karvaus, minä näen siinä vain porrastetun 1-2-2 karvauksen. Tottakai W-karvauksessakin on monta eri tasoa ja sitä voi jalostaa eri tavalla. Kukin tyylillään.

Sitten mennään siihen oppimiseen.. Itse pyrin oppimaan jokaisesta asiasta, käytännössä kaikesta mitä näen ja kuulen. Tämä johtuu osittain siitä, että kärsin (tai no en tiedä onko se kärsimystä) latentin inhibitionista eli matalasta ärsykekynnyksestä. Mutta pointtina se, olit sitten liigajengin koutsi tai kakkosdivarin apuvalmentaja, todellakin voit oppia seurakunnan sählykerhon vetäjältä. Valmentajana pitää olla myös nöyrä siinä suhteessa, että kehität itseäsi jatkuvalla syötöllä. (<-jatkuvaa syöttöähän on se pääkalloäijä, heh). Toinen mistä voit hyvin oppia, on muut lajit. Edellyttäen sitä, että ymmärrät oman lajisi idean ja sen lajin, mistä yrität ottaa mallia omaan juttuusi. Tähän väliin pakko kertoa hyvä tarina.. Tämä tapahtui n.5-6 vuotta sitten, kun valmensin D-junioreita. Olin kuullut huhua, että ”muuan” Amu Ahonen katsoo koripalloa ja ottaa sieltä juttuja salibandyyn. Noh, eikun tuumasta toimeen ja youtubesta NBA-videot pyörimään.. n. tunnin katsottuani erilaisia highlighteja yms. Mietin, että "mitä ihmettä se Amu tästä oikein irti saa?” Eikun puhelu veljelle ja kysyin, että tietäisikö hän, mitä Amu koripallossa näkee? Ei mennyt pitkään kun veljeni purskahti nauruun ja sanoi: ”niin, sä katot jotain siistejä donkkeja sieltä vai?” <- no näinhän se oli.. En oikeasti ymmärtänyt koripallosta, jälkeenpäin asiaa miettineenä, kyse on ollut todennäköisesti kääntöpelistä ja miesvartioinnista, sitähän koripallo on tai on se varmaan muutakin, en oikeasti ymmärrä vieläkään koko lajia. Mutta tällä asialla tarkoitan, että ottakaa mallia muista lajeista, niin kaikki tekevät eikä matkiminen tai kopioiminen ole väärin. Minä otan omat juttuni jalkapallosta, se on mielestäni lähellä salibandya, kun tarkastelee lajia tarkemmin. Toki lätkä myös…

HUH! Vieläkö jaksat lukea!? Mä voisin kirjoittaa vaikka kirjan valmentamisesta, mutta en kehtaa vielä, koska menekki ei olisi kovin suurta. Ensin pitää antaa näyttöjä kentällä. Jatketaan tätä blogia vielä hiukan..

Joukkue on valmentajansa näköinen.. Kyllä tämä on täysin totta. Se, että valmentaja on innostunut, motivoitunut ja intohimoinen, todennäköisesti joukkueen pelaajatkin ovat sitä. Jos valmentajaa makaa kylkiasennossa katsomossa reeneissä ja viheltää vaan pilliin, todennäkösesti joukkueen pelaajatkin harjoittelevat laiskasti. SE TARTTUU, MUISTA SE! SINUA SIELLÄ SEURATAAN, SINÄ OLET JOHTAJA! Valmentaminen on myyntityötä, sinä myyt idean pelaajille, pelaajat toteuttavat. Mitä paremmin myyt, sitä paremmin pelaajat pelaavat, todennäköisesti.

Valmentajana on myös pystyttävä ottamaan kritiikkiä vastaan sekä tutkiskelemaan itseään rehellisesti, ”missä minä olen epäonnistunut?”, ”missä asiassa minun pitää kehittää itseäni?” jne. ELI, OLE REHELLINEN ITSELLESI, TIEDÄN, SE ON HYVIN VAIKEAA. Tähän taas voisin kertoa tarinan, vuos kaks takaperin satuin olemaan samoissa hääjuhlissa, yhden esikuvani, SSV:n päävalmentaja Mika ”Amu” Ahosen kanssa. Tiesin kyllä, että Amu juhliin tulee, olinhan valmistellut mielessäni muutamia kysymyksiä, kunhan pääsen samaan pöytään. Noh, kaikki tapahtui sitten vähän liian nopeasti, en ollut kerinnyt ottamaan tarpeeksi glögiä, kun jo istuin samassa pöydässä Welhon kanssa. Menin aivan lukkoon, en keksinyt mitä sanoa, muutakuin kuiskasin olevani salibandyvalmentaja. Ensimmäiset sanat mitä Amu sanoi oli: ”Sä oot liian UJO!”. Kaikki jotka minut tuntee, tietävät, että se kolahti minuun aika pahasti. Miten minä, joka aina ekana joka paikassa, aina huomion keskipisteenä, aina johtamassa porukkaa, jos jotain tehdään, voin muka olla UJO!?? Mutta todellisuudessa, olin tai olen ujo. Olen rehellisesti sen illan jälkeen miettinyt omaa tekemistäni ja tullut siihen tulokseen, että olen oikeasti tietyissä tilanteissa ujo, en vaan saa sanoja suusta ja jännitän. Sitä osa-aluetta olen pyrkinyt kehittämään erilaisin metodein.

Joo, nyt lopetan kirjoittamisen.. Kiitokset kaikille, jotka jaksoivat lukea edes puoleen väliin. Kuten sanoin valmentaminen on laaja käsite ja asiaa olisi vielä kerrottavana, säästetään ne joskus myöhemmälle. Sen sanon vielä tähän väliin, Muista! tekijöitä ei ole koskaan liikaa! Jos olet ajatellut ryhtyä valmentajaksi, tee se! Et tarvitse muuta kuin INTOHIMON! Siitä se kaikki lähtee!

T. Jami Huhtala, Tornin apuri