Matkatarinaa Zurichin MM-kisoista

Joensuulaiset kannustajat Ritva, Anne, Jussi ja Olli

Ja taas oli se aika vuodesta, kun maailman parhaimmat salibandymiehet taistelivat mestaruudesta. Pitihän sitä Joensuusta lähteä kannustamaan. Olihan Suomen joukkueessa monta Pohjois-Karjalasta lähtöisin olevaa pelaajaa sekä päävalmentaja. Toisaalta MM-kisamatkat ovat jo perinne. Osa joukostamme on käynyt kahdet Helsingin, yhdet Prahan ja yhdet Tukholman MM-kisat. Päälle vielä opiskelijoiden MM-kisat Prahassa sekä nuorten MM-kisat Turussa.

Tunnelma lentokoneessa oli mukava. Joensuun kentällä tapasimme tuttuja salibandyihmisiä, joilla oli sama matka. Helsingissä tunnistimme jo muitakin  kisamatkaajia iloisine sinivalkoisine rekvisiittoineen.

Kisamaskotteja

Ensimmäisenä päivänä ei ollut pelejä, joten opettelimme kulkemaan kaupungissa. Julkinen  liikenne toimi loistavasti. Zurichissa oli muuten lunta enemmän kuin Joensuussa lähtiessämme.

Itse pelipaikalle suunnistimme lauantaina välieriin iloisella ja luottavaisella mielellä. Turvatarkastus yllätti: Suomen lipuista jouduttiin ottamaan puukepit pois. Torvi sentään saatiin salakuljetettua pelipaikalle. Suomalaiset olivat jo tuossa vaiheessa iloisia ja yhtä suurta perhettä.

Rekvisiitat kuntoon ennen peliä: siniristiliput poskiin sormivärillä ja liput liehumaan, Suomipaidat, hatut, perukit ylle.  Paikkamme oli keskellä sveitsiläisiä ja meillä oli hyvät keskustelut heidän kanssaan. Reilua kannustusta omilleen molemmilta. Välierä oli erittäin jännittävä ja jatkoajallehan sitä mentiin. Sydän löi tuhatta ja sataa ja verenpaineetkin kohosi. Taikuri luotti koko ajan Suomen voittoon. Voitto tuli ja ympärillä olevat sveitsiläiset onnittelivat myös meitä aivan kädestä pitäen. Tuntui tosi hyvältä!

Finaalipäivä. Turvatarkastauksessa torvi taas salakuljetettiin, joten desipelit kohdillaan peliin. Paikat olivat todella hyvällä kohdalla ja sveitsiläisten ympäröimänä toisella rivillä. Pronssipelissä kannustimme Sveitsiä ja tuolloin rekvisiittana oli punaista. Sveitsi sai ansaitsemansa mitalin.

Ritva ja palkinnot

Tuon jälkeen punainen väri vaihtui yllämme sinivalkoisiin. Hallin käytävillä näkyi myös sitä sinikeltaista. Joukkueiden  sisääntulo tulisoihtuneen oli huikeaa nähtävää, Maamme-laulu laulettiin käsi sydämellä. Suomen joukkue näytti todella hyvää esimerkkiä kunnioittamalla Suomen lippua siihen päin kääntyneenä ja laulamalla Maamme-laulua.

Pelistä olette varmaan lukeneet urheilusivuilta, joten raporttia siitä ei tule. Välillä äänemme vaikeni, mutta maaleille ja Suomen onnistumisille hurrasimme. Sveitsiläiset ympärillämme kannustivat Suomea maali huudoin välillä jopa meitä kovemmin.

Sunnuntaina voitti paras joukkue... Näin se on vaan myönnettävä.

All star-miehistöön valittiin  Pohjois-Karjalasta lähtöisin oleva Tatu. Hienoa.

Tulee mieleen Hugo-peikon sanonta: " aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta."  Harmitus meissä kannustajissa hävisi piankin, sillä hopeakin on hyvä mitali.

Poistuessamme hallilta runsaassa ihmistungoksessa (pelissä 10500 katsojaa) kuului kysymys: are you from Josba? Kysymys oli esitetty Taikurille. No oltiinhan myö. Sattui kysyjä olemaan Danielin veli ja kun oli käynyt Josban pelissä, oli bongannut pitkätukkaisen järjestysmiehen, joka nyt täällä MM-kisoissa nähty uudelleen.

Medianäkyvyyttä seurueemme sai ihan yllin kyllin. Paikallislehti ja jopa ruotsalaisten innebandysivuilla oli meidät noteerattu.

Pelipäivistä erityisesti jäi mieleen Suomen maajoukkueen lisäksi mukava tunnelma, erittäin hyvä, tsemppaava, mukaansa tempaava musiikki pelikatkojen aikana, Suomi kannustukset käytävillä sekä hyvät järjestelyt kokonaisuudessaan.

Joensuuhun palasimme tiistaina, joten maanantai oli pyhitetty kaupunkikiertelylle, ostoksille ja hyvälle syömiselle.

Sveitsi ja Zurich saa meiltä hyvän arvosanan: siistiä, ystävällisiä ihmisiä, aikataulut pitää ja päälle päätteeksi hyvät maisemat ja kaunis arkkitehtuuri.

Suosittelemme lämpimästi myös teille lukijoille kisamatkoja. Kipinä meille näille reissuille on tullut Josban ja sen tuttujen pelaajien kautta. Kiitos Esa, Tero, Tatu ja Petri!

Ei kun kohti Göteborgia vuonna 2014!

Matkaterveisin Huju, Taikuri, Ritva ja Anne.