Legendaarisia mietteitä

Vuosien jälkeen on mukavaa kokoontua ”legendojen” kanssa pelaamaan ja saunomaan. Tapahtuman odottelu saa myös miettimään asioita, joita on tullut tehtyä ja joiden vuoksi elän tätä tämänhetkistä elämääni.

Ryhdyin pelaamaan säbämaalissa aikoinaan hyvin yksinkertaisesta syystä. Huomasin, että minähän osaan tehdä tätä hommaa. Innostuin niin valtavasti, että en ajatellut muuta, kuin miten voisin tulla paremmaksi. Tätä hurmostilaa kesti yli kymmenen vuotta.

Josbaan siirtyessäni kaikki oli kohdallaan, valmennus Ruokosen johdolla toimi ja oli aidosti vaativa, pelaajat olivat todella motivoituneita ja koko lajin suurin tähti Janne Tähkä räjäytti katsomot täyteen jokaisessa ottelussa.

Kun seisoi finaaliottelussa Joensuun jäähallissa 5000 ihmisen edessä suunnattomassa metelissä, tiesi, että tämän takia on tehty vuosia töitä.

Nyt vuosien jälkeen huomaa, että ei sitä hommaa tuon jäähallipelin takia tehty, se tehtiin elämän takia. Tuon ikäisenä elää kaikkein eniten aikaa jolloin rakennetaan omaa itsetuntoa, omia sosiaalisia kontakteja ja ylipäätänsä omaa henkilökohtaista onnellisuuden reseptiä.

Miksi sitten valitsin täyden sitoutumisen peliuraan kaikkien asioiden joukosta. Siitä yksinkertaisesta syystä, että halusin sitä ylivoimaisesti eniten. Se oli tärkeintä. Jos olisin luopunut peliurastani, olisi elänyt väärän ihmisen elämää.

Mitä sitten  täydellisen sitoutumisen lisäksi vaaditaan siihen, että ihminen luo hyvän peliuran ja elämän itselleen.

Siitä minulla ei ole harmaintakaan hajua, mutta yhden mietelauseen voisin toki jakaa tuleville huippupelaajille.

Kuuntele ihmisten ohjeet ja kehotukset hyvin tarkasti, analysoi ne, ja tee juuri päinvastoin, ja tee se täysillä.

-Markus Suntila-