torstai 7. helmikuuta 2013

Perttu Puska

Kuva JP Hirvonen

Kuva JP Hirvonen

Hejssan alla!

Olen Perttu Eemeli Puska. 22-vuotias miehen alku, joka on syntynyt Seinäjoella. En silti ole hirveän häjy.

Pelaaja urani alkoi, kun olin nuori varsa, isossa maailmassa. Kun ensimmäisen kerran sain salibandymailan käteeni ja totesin kosketukseni olevan maaginen, tiesin että tämä on minun juttuni!

Josbassa olen pelannut tähän astisen urani alkutaipaleilta saakka. Josbassa on koettu hyviä ja huonoja aikoja. Josba on kasvattanut paljon!

Parasta salibandyssa ei ole voittaminen, vaan itse pelaaminen.
Toki voittaminen on hieno palkinto käytetylle panostukselle salibandyn suhteen. Ohjeeni onkin, että kannattaa nauttia matkasta, eikä määränpäästä.

Haastavinta salibandyssa on nykyään voittaminen. Kaikki muu hoituu kyllä täydellisesti, mutta voittaminen on mielettömän haastava ja raskas projekti.

Yllättävintä koko universumissa on se, että se ei koskaan tiedä itsekkään mitä se tekee. Mistä sitä voisi itsekään siis tietää...?

Suutun jos ihmiset eivät viitsi edes yrittää. Kukaan ei voi estää yrittämästä. Epäonnistumiset ovat osa elämää, sen voi hyväksyä.

Petyin kun kuulin, että helmikuussa on vain 28 päivää.

Minulle tuli/tulee hyvä mieli kun saan jonkun toisen ihmisen hyvälle tuulelle! Se on jalo taito, jonka osatessaan voi pelastaa monen ihmisen monta päivää!

Minä odotan yleensä maltilla. Sillä maltti on valttia. Ja jos on valttia, saa yleensä sen minkä haluaa.

Jatkossa haluaisin tehdä asiat juuri niinkuin itse haluan. Ja oppia soittamaan pianoa. Näin on. Piano on hieno soitin. Koskettimet kiehtoo.

Terveiseni menee kaikille ketkä ovat talvisin jäässä, koska minulla on ohje: Muista hengittää syvään ja mieti lämpimiä asioita, kuten karjalanpiirakoita ja munavoita.

Haluan vielä kertoa, että elämässä kannattaa nauttia arjen pikku asioista. Enkä puhu Robbenista. Vaikka sillä kaikki muu onkin pientä, paitsi palkka.

Lopuksi haluaisin sanoa, että: Hymyile! Joku huomaa sen kuitenkin ja saa hymyn kasvoilleen. Joku huomaa sen ja saa hymyn omillekin kasvoilleen. Joku huomaa senkin ja saa sen tarttumaan jonkun muun kasvoille.
Kuva Irma Gröhn

3 kommenttia:

  1. Hauskasti kirjoitettu!
    Et ollut häjy kakara Seinäjoella :)

    VastaaPoista
  2. Aika lähellä maajoukkuepaikkaa olet minun papereissani ainakin jos tilastoja katsotaan. Olit ennen MM-turnausta sinne valittua Mikael Järveä edellä pisteissä, kuten nytkin. Ehkä Petri Kettunenkin tuon huomaa vielä kuten vuosi sitten, kun teit debyytin aikuisten maajoukkueeseen.

    VastaaPoista
  3. Ilo on ollut seurata klopin kasvamista mieheksi!
    Kaikkea hyvää myös jatkossa.
    -Sisko-

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.