Sählykesä

Raskaan kauden jälkeen ei ollut kauan aikaa jäädä lepäilemään laakereilleen, kun oli jo aika aloittaa kova kesätreenaus. Vapun jälkeen alkanut peruskuntokausi on tähän mennessä tuonut mukavan uuden tuulahduksen joukkueen harjoitteluun ja tekemiseen uuden fysiikkavalmentajan muodossa.

Uusi fysiikkavalmentajamme on muutamalle pelaajalle vanha tuttu, kuten myös allekirjoittaneelle. Henri Lomu on ehtinyt olla menneillä kausilla mukana jo muutamana vuonna ennen Vesa Parviaista ja teki paluun tänä kesänä.

Lomu on itse harrastanut aikoinaan pikajuoksua ja salibandya. Mies on edustanut Josban edustusjoukkuetta myös itse yhden kauden. Joten tieto-taito on Henkalla hallussa.

Kesä aloitettiin tutusti Laululavan portaissa, jotka Lomun treeneistä ovat tulleet tutuksi minulle jo aiempina vuosina. Sen lisäksi tutuksi tulee Joensuun keskuskentän juoksuradat, jossa juostaan vetoja kahdestasadasta aina viiteensataan metriin.

Treeneissä melkein aina poikkeuksetta pyritään kehittämään pelaajan juoksutaitoja ja nopeutta. Omalle kohdalle muistan ensimmäisen kesän Lomun ”alaisuudessa” tuottaneen aivan uudenlaisen kokemuksen siitä, että tässähän todellakin oppii juoksemaan ja nopeus kehittyy hurjaa vauhtia.

Olinkin silloin vielä aika nuori. Kehityin huimaa vauhtia ja sen huomasi. Olenhan tosin edelleenkin melkoisen nuori ja kehityn silti. Kuinkahan nopeaksi tässä vielä kehittyykään…

Henristä, eli Henkasta, eli Henry The Great, sanottakoon vielä se, että mies on meedio. Hän pystyy saamaan joukkueen syttymään taisteluun, kuin taisteluun vain katsomalla pelaajaa silmästä silmään. Henkalla on sitä tiikerin silmää, josta Survivor laulaa.

Eli Fyysisen puolen osaaja osaa myös henkimaailman asiat, kuin omat taskunsa. Se todettakoon isoimmaksi vahvuudeksi HTG:n kikkavarastossa. Tosin itse on sitä mieltä, että eräs liike, jota kukaan muu ei osaa niin hyvin, kuin Henkka, on hänen suurin vahvuus. Liike on ”Van Damme”.. Jokainen päätelköön itse, mikä liike on kyseessä.

Joukkue uudistui taas melko lailla. Vanhasta joukkueesta ei ole kasassa, kuin rippeet. Uusia tulokkaita on taas melkoinen kasa kasvatettavana, mutta tänä vuonna pelaajat on valikoitu joukkueeseen heidän motivaationsa puolesta, ei niinkään sen puolesta, että pystyisikö tuo tekemään 30 maalia.

Tästä olenkin mielissäni, sillä joukkue on kärsinyt viime vuosina aika paljon syödessään itseään sisältä päin. Taitoa on ollut vaikka muille jakaa, mutta kun ei ole ollut motivaatiota jakaa sitä joukkueen kanssa. 

Nyt tilanne on kuitenkin eri.

Alasarjoista saatiin muutama erityisen lupaava pelimies. Herrat A. Matikainen ja M. Hallikainen ovatkin jo osoittaneet tahtonsa (HUOM) tahtonsa joukkueen lajitreeneissä ja sitä on ollut erittäin mukava seurata.

Seinäjoelta tullut Juho Väisänen on fyysisesti aivan eläin. Pystyy juoksemaan vaikka seinästä läpi, jos valmentaja niin käskee tekemään. Sitä on kaivattu. Siihen Josban peli perustuu parhaimmillaan.

Myös seuran a-juniori osastolta on tullut nippu hyviä äijiä. Pelitaidollisesti jokainen on hyvä ja muutama kaveri aivan huippuluokkaa myös tahtotasoltaan.

On hienoa olla osana joukkuetta, joka todella tuntuu tahtovan. Ja niin kuin olen sanonut jo kauan.. Ottaisin itsekin mieluummin 20 Leo Komarovia joukkueeseeni, kuin 20 Alexander Ovechkinia.

Myös Valmennuksesta on nyt nostettava esiin muutama asia. Pitkästä aikaa penkin takana on mies, joka itse tahtoo, jolla itsellään on paloa ja intohimoa lajia kohtaan ja seuraa kohtaan. On hienoa nähdä Treeneissä pitkästä aikaa, kun valmentaja todella innostuu siitä, kun ajan kohti maalia niin, että luistin ei enää pidä ja törmään maalivahtiin, niin että molemmat haukotaan henkeä hetki ennen kuin pystytään jatkamaan.

Valmentaja on joukkueen näköinen ja joukkue valmentajansa!

Tästä tulee vielä kaunis, mutta hikinen kesä.

Tässä kaikki tältä erää.

”Voitoista ensimmäinen ja paras on voittaa itsensä”.

-Perttu Puska #9